Tämän kierron oirelistaan kuuluivat muuten normaali olo, mutta pari päivää sitten vatsa yhtäkkiä ihan sekaisin ja pari päivää ollut nännit kosketusarat ja rinnoissa muutenkin vähän sellaisia samanlaisia tuntemuksia, kuin herumisen käynnistymisessä. Sen olen myös huomannut, että ilma kiertää suolissa kyllä semmoisella voimalla, että se tuntuu ihan samalta kuin vauvan möyrimiset aikanaa :)

Kierto meni aika rennosti, ts. töissä oli niin kiire etten ole ehtinyt paljon miettiä oireita/oireettomuutta. Loma alkoi juuri ja vähän jännitänkin, että niinköhän vaan pystyn yhtä rennosti seuraavaa kiertoa odottelemaan. Toivottavasti ei loppukierto mene sitten ihan oireiden kyttäilyksi. Toisaalta tämän kolmen kierron perusteella kyllä voin sanoa, että ihan kaikki oireet viittaavat kuukautisten tulemiseen. Eikä mikään takaa sitä, että raskaus olisi alkamassa.

Ehdin tuossa jo pohtia, että en varmaankaan lähtisi lapsettomuushoitoihin, vaikka luomuna ei tärppäisi. Haluan kyllä lapsen, mutten ihan kaiken kustannuksella. Eli jatketaan ehkäisemätöntä elämää (ja ainakin vielä muutama kierto tätä aktiivisempaa yritystä) ja vauva tulee jos on tullakseen. Omassa elämässä on niin paljon kaikenlaista kivaa ja esikko on niin kokonaisvaltaisen ihana, etten usko kokevani kovin suurta tuskaa, vaikka jäisimme kolmihenkiseksi perheeksi. Toki toinen lapsi olisi ihana saada, mutta on elämässä onneksi paljon muutakin tavoittelemisen arvoista.

Mutta siis, nyt odotellaan kp1:stä ja seuraavaa kiertoa. Kesäkin on juuri alkamassa!

Yritin olla tosi "kuuli" tän kierron ajan, enkä ajatella mitään oireita tai muitakaan. Aika hyvin pysyin päätöksessä ja ainoat oireet, jotka havaitsin oli parina päivänä paha olo (johtuu varmaan vatsan huonosta kunnosta ja kahvin/hernekeiton/kebabin... erilaisista yhdistelmistä). Toissapäivänä (kp 26) alkoi tiputtelu ja tänään (kp 28) vatsa ja selkäkrampit ja sitä myöden kuukautiset. Toiveita vähän herätti se, että edellisestä kierrosta poiketen kivut ja krampit oli pääosin vatsan puolella (edellisessä kierrossa vaan selkäsärkyjä), mutta en mä silti kovin kovasti toiveita elätelly (hyvä niin).

Yritän ottaa rennosti ja se kyllä auttaa. En uskalla kauheesti roikkua odotuspalstoilla tms. koska silloin kuukautisten tuleminen ois paljon raskaampi  juttu. Nyt olen selvinnyt aika hyvin (= melko pienellä pettymyksellä). Pyrin myös haaveilemaan muistakin asioista, kuin raskaudesta, että jos kuukautiset alkaa, ei se ole niin iso juttu. Tälläkin hetkellä haaveina oli, että jos en ole raskaana saan käydä inbody-mittauksessa ja jos en ole raskaana, saan tehtyä vielä yhden kuukauden (ainakin) tiukkaa kuntosalitreeniä. Nää raskauteen liittymättömät tavoitteet/haaveet poistaa suuria pettymyksen tunteita näistä kierron loppupäivistä, onneks!

Eihän tää vielä pitkä odotusaika ole. Yk3, here I come!

Tästä pitäis nyt ymmärtää, että kaikenlainen oireiden tarkkailu on ihan perkeleen tyhmää. Sitä vaan saa ajan suorastaan pysähtymään, kun odottaa sitä hetkee, milloin kuukautisten pitäis alkaa (ja toivoo samalla, ettei ne alkais). Tuntuu, että mikään ei oo hyvin ja kaikki vaan ärsyttää. Ja koska ne "oireet" on pääosin (ihan oikeesti) keksittyjä (kuten olen hyvin huomannut, kun kärsin "raskausoireista" kuukautisten aikaan), ei niiden tarkkailusta ole mitään hyötyä.

Nyt siis pyhästi päätän, että tässä kierrossa en tarkkaile oireita, en guuglaile vertaistukea enkä varsinkaan tee raskaustestiä ennen kuin kuukautiset ainakin viikon myöhässä (kaksi viikkoa olisi vielä parempi aika odottaa, kuten mies sanoi).

Nih! Ei mulla muuta!

Eli uutta kiertoa putkeen!

Edit. Se on kyllä kumma, että vaikka sitä kuinka järjellä ymmärtää että ensimmäisestä yrityskierrosta ei välttämättä raskaudu (ei raskauduttu viimeksikään), niin silti sitä alkaa kuvitella, että onkohan mussa/meissä jotain vikaa. Tuntuu siltä, että tää oli nyt tässä ja että turhaa varmaan enää yrittäkään. No joo, onneks noi nyt on vaan sellaisia taustalla olevia fiiliksia ja järjellä kyllä tietää, että ei tässä nyt vielä mitään hätää ole.