Mä taidan kyllä olla tosi onnellisessa asemassa. Vaikka olenkin sukuni "lapsenlapsista" vanhin (kohta 30v.) ei kukaan ole vielä kysellyt, että koskas niitä lapsenlapsenlapsia alkaa kuulua. Eivät vanhemmat, mummut tai ketkään muutkaan.
Kerran tai kaksi äiti on huokaissut, että hänellä taitaa olla mummokuume, ja kerran mummu melkein kyynelsilmässä sanoi, ettei taida ehtiä näkemäänä lapsenlapsenlapsiaan, mutta tuossa ovat ainoat kerrat.
Ihmettelen kyllä suuresti, miten muiden sukulaiset ovat niin tökeröitä, että jatkuvasti kyselevät?!

En kyllä tiedä, haittaisivatko kyselyt minua, jos lapsia en olisi "yrittämässä". Siinä tapauksessa varmasti tuntuisi pahalta, jos olisi jo yrittänyt (ehkä kauankin), mutta lapsia ei vain kuuluisi. Muuten ehkä vaan naurattaisi ihmisten utelut. Tai mistä sitä tietää, kun en tosiaan ole joutunut utelujen kohteeksi koskaan.
Ehkä asia johtuu osittain siitäkin, että olen melko epäsosiaalinen eläin. Käyn vain harvoin missään sukujuhlilla.  Toisaalta se saattaa johtua myös sukumme pidättäytyvyydetä. Yleensäkään meillä ei toisilta mitään henkilökohtaista kysellä (mikä joskus on vähän harmikin). Kuunnellaan, jos kerrotaan, muttei kysellä.

Itse olen sortunut pari kertaa kyselemään kavereilta/serkuilta. Toivottavasti eivät ole loukkaantuneet. Minusta vain olisi kiva saada vauvoja sukuun. Pääsisi muiden lapsia paijailemaan, kun omia ei ole vielä tiedossa :)