Olen taas monena päivänä miettinyt kaikkia lapsiin, vauvoihin ja raskauteen liittyviä juttuja. Yks päivä yllätin itseni haaveilemasta kouluikäisestä lapsesta. Haaveisiin liitty läksyjen teossa auttamista (haaveissa lapsi oli tietysti kovasti innokas oppimaan, ei mitään vastaan pullikoimisia :) ). Tästä päätellen en ole siis vain höpsähtänyt vauvakuumeinen vaan oikeasti valmis myös olemaan mukana koko lapsen elinkaaren ajan (tai no teini-iässä voisin laittaa lapsen johonkin varahoitopaikkaan siihen asti, kunnes pahin teiniangsti on mennyt ohi).

Mutta joo. Tuntuu vaan kauheen pitkältä ajalta, kun joutuu odottamaan joulukuulle edes yrittämisen aloittamista, huoh! Oon yrittäny jotenkin ajatella enemmän häitä ja jättää lapsiajatuksia taustalle, mutta eihän se mitenkään onnistu. Niinpä mä sitten iltasin aina haaveilen eri-ikäisen lapsen kanssa touhottelusta ja joskus vielä jopa siitä raskausvaiheestakin.