Ensimmäinen neuvola takana. Neuvolan täti (pahoittelen tätä kuvausta, mutta neuvolan täti kuvaa meidän kätilöö parhaiten) oli tosi mukava ja otti oikein hyvin mukaan juttuihin miehenkin. Tuntu hyvältä olla kaksin kuuntelemassa mitä tästä eteen päin.

Ennen joulua päästään vielä katselemaan meidän pientä toisenkin kerran ja sen lisäks nähdään meidän neuvolalääkäri. Eli hyvin homma etenee, kunhan vaan pikkusella on kaikki hyvin tuolla nahkayksiössä.

Olo edelleen huono. Tai en mä oksentanu ole, mutta tasaisen huono-olo koko ajan. Odotan kovasti, että tää vaihe loppuis ja pääsisin palaamaan taas normaalielämän pariin (liikunta on täysin jääny ja kaikki aika menee huonoon oloon ja nukkumiseen). Onneks tämä viikko on lomaa, niin saa ladata akkuja ja nukkua ihan niin paljon kuin on tarvis.