Niin se aika vaan kuluu. Tänään oli vihdoin se päivä, jota oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa, eli NT-ultrapäivä. 

Jännityksestä pinkeinä paineltiin tulevan isän kanssa neuvolaan. Molempia mietitytti kovasti, että miten se pieni siellä jaksaa ja onko sillä kaikki kunnossa. Mutta turha oli huolehtia; tyypillä näytti olevan kaikki niin kuin pitikin. Niskaturvotus 1,33, nenäluu, sääriluu, sydän, aivot, munuaiset, vatsalaukku... kaikki just niin ku pitikin. Meinasin siinä ihan liikuttua, kun katselin kuinka se pieni siellä sätki ja tunki käsiä suuhun <3 Meidän oma kulta...

Nyt alkaa sitten seuraava jännittävä osuus, kun aletaan raottaa tätä salaisuuden verhoo myös sukulaisille ja ystäville. Keskiviikkona asiasta kuulee ensimmäisenä äiti :)