Alussa sitä oli tosi tarkka syömisten ym. suhteen. Kaikista tuotteista tarkastin kaupassa, että millaista maitoa ne sisältävät, en syönyt vieraissa paikoissa mitään, mistä en voinut olla varma, kahvin juonti loppui kuin seinään, teetäkään en oikein uskaltanut juoda...

Vähitellen aloin rentoutua, enkä ollut asioiden kanssa enää niin tarkkana ja nyt olenkin ihan "hunningolla" :) Ainoa asia mitä edelleen välttelen on raaka kala/liha ja homejuusto muuten menee lähes kaikki. Vihanneksia sentään vielä vähän jaksan huutoa ennen syömistä, mutta alun hysteerinen jynssääminen on kyllä loppunut.

Olen muutenkin aika rento odottaja. En ole jaksanut stressata kovastikaan mistään oireista tai niiden puutteista. Neuvolan täti on välillä kysellyt, että olenko huolissani synnytyksestä tai haluanko tietää lisää jostain asioista (esim. ultratuloksista tms.), mutta ei minua kyllä kiinnosta. Eiköhän se luonto hoida homman, niin kuin on hoitanut jo satoja ja tuhansia vuosia. En nyt tarkoita, että olisin välinpitämätön tai että haluaisin esimerkiksi synnytyksen hoitaa luomusti, mutta en vaan jaksa stressata asioista. Uskon, että tilanteet tulevat ja niihin reagoidaan sitten, ei niitä etukäteen kovasti kannata murehtia.

N. kuusi viikkoa laskettuun aikaan. Tänään silittelin mahaa ja lauloin sille. Mieli oli tosi rauhallinen, onnellinen ja seesteinen. Ajattelin, että ehkä nämä ovat niitä hetkiä, joista kaikki kehottavat nauttimaan. Vauva myllää mahassa ja ympärillä on rikkumaton hiljaisuus. Se kaikki on kohta toisin, mutta odotan kyllä sitäkin jo innokkaasti.

Parasta aikaa on elämän parasta aikaa, ihan koko ajan!