Vedin eilen totaaliset kilarit, kun isäni tuli kylään yllättäen, ilmoittamatta. Lapsi jotenkin yllättyi asiasta ja vaikkei aiemmin ole isääni vierastanut, niin nyt huusi ihan hysteerisenä koko ajan, eikä meinannu rauhoittua millään. Isäni poikkesi vain nopeasti käymään, kun en ollut ehtinyt vastata hänen puheluunsa eilen?!? Kyseli huolissaan, että miks sitä ei vastata?!?!? %¤&ttu että mua ärsytti. Ihan ku meillä olis maailman suurin hätä heti, jos ei yhtenä päivänä olla vastattu puhelimeen. Sen lisäks isi sattu poikkeen just 15min ennen ku mun piti joogaan lähtee ja se aika oli varattu lapsen syöttämiselle. Vaikka isi sit lähti saman tien (toi vaan yhden myöhäisen joululahjan lapselle) ni lapsi ei enää suostunu rauhottuu, eikä siis imemään. Näin ollen jouduin lähteen täysillä tisseillä joogaan ja lapselle tuli 6h tauko imetyksiin. Siis eihän tää nyt suuri juttu oo, mutta että mua korpes. Olin niin vihanen, että tiuskin vaan miehelle ja sain julmetun pään säryn. Joogassa onneks rauhotuin (onneks lähdin, muuten oisin ollu varmaan vihanen vielä tänäänkin), mutta päänsärky lähti vasta kotona lääkkeellä. Yöllä lapsi heräs paniikki huutoon (ei koskaan ennen oo tapahtunu tollasta) ja huusi sylissä hysteerisenä 1h. Uskon, että toikin liitty siihen vierailuun.

Joo, siis varmaanhan toi on pientä, mutta silti mua ärsyttää. Mun vanhemmat on eronnu ja pienenä isi jatkuvasti rikko lupauksiaan ja jätti tulematta hakeen, vaikka oli sovittu. Ja nyt se on niiiiin kiinnostunu lapsenlapsestaan, että pitäis olla 24/7 puhelinvalmiudessa, jos herra haluaa saada kuulla, mitä lapselle kuuluu. Olis sillonkin ollut yhtä kiinnostunut lapsista, ku mä olin pieni... (pientä katkeruutta havaittavissako :D)

Joo, ei mulla muuta. Olen jo rauhoittunut. Mutta että mua korpes!!!