Ihana ulkoiluilma; pilvipoutaista ja tosi kosteaa. Ihan sitä mieli virkisty, kun kävi pienellä kävelylenkillä.

Sairasloman myötä kunto on parantunut. Tai siis supistelut vähentyny tosi paljon ja nivuset/häntäluu paljon paremmassa kunnossa. Viime päivinä olen jopa uskaltautunut taas kävelylle ja vatsan satunnaisia pistoskohtauksia lukuunottamatta kävely sujuu taas melkein kuin normaalilla ihmisellä. Pistoskohtauksen ajaksi joutuu tosin pysähtymään ja hengittelemään rauhallisesti, mutta elämän laatu on kyllä parantunut huomattavasti liikuntakyvyn palautumisen myötä. Oli siis todellakin hyvä juttu, että pääsin jo töistä pois.

Maha kasvaa ja Miukkis potkii :) Ihanaa, että toinen on aktiivinen, ettei tarvitse huolestua, että onko kaikki kunnossa. Päivittäin sohvalla istuessani kuulostelen riehuntaa mahassa ja hymyilen. Tänään laulelin vähän laulujakin mahalle. Silti on vielä aika utopistinen ajatus, että pari kuukauden päästä mulla on rantapallomahan tilalla nahkapussi ja kainalossa huutaa joku toukka. Vaikea sitä on vielä uskoa todeksi, mutta eiköhän sekin tunne tule aikanaan.

Eilen oli imetysvalmennus neuvolalla. Ihan hyvää asiaa oli, vaikka olinkin melkein kaikki jo lukenut etukäteen netistä. Maalaisjärjellä varmaan muutenkin pärjää aika pitkälle, joten eipä noita kovasti kannata stressata/miettiä etukäteen. Vähän kyllä jännitän paljonko se imetys oikeastaan sattuukaan alussa ja opitaanko me Miukkiksen kanssa oikeet otteet helposti.

45 päivää jäljellä, näyttää laskuri. Uskon kyllä, että todellisuudessa aikaa on jäljellä lähemmäs 60 päivää, sillä ultrassa kohdunkaulaa oli jäljellä 4,5cm ja tiheä supistelu ei ollut sille mitään tehnyt. Eli varmaan vielä juhannus saadaan viettää romanttisesti kaksin :)