"Tyylipuhdas nega" oli ensimmäinen ajatukseni aamulla vessassa. Olin epäuskoinen, mähän oli ihan sata varma, että nyt tärppäs. Tuijotin tikkua, enkä uskonu näkemääni.
Lähdin meikkaamaan ja palasin "sallitun" 15min kuluttua ja kas, jos oikein siristin ja katsoin oikeassa valossa, niin oliko siinä sittenkin viiva. Laskin tikun alas ja nostin taas ylös ja taas tiirasin.
Kävin aamun aikana vielä monta kertaa tikkua katsomassa ja olen kyllä melko varma, että siinä hailakka viiva näkyi.
Mutta niin tai näin, varmuutta en nyt tuntemuksilleni (tai tuntemattomuuksilleni) saanut ja seuraava testipäivä (tai siis -aamu) on nyt sitten keskiviikkona.
Vähän ottaa päähän, jännittää ihan hirveästi ja vituttaakin jo vähän. Miten mä saatoin olla koko viikonlopun niin varma. Ajattelin aamullakin, ettei mun tarvi edes testata (ei ollu yhtään sellainen olo, että olis pakko varmistaa), ku olin niin varma raskaudesta.
No pari viikkoa sitten tiistaina luulin bonganneeni ovisliman ja silloin sitten pupuiltiinkin. Mut sit torstaina tuli vielä enemmän limaa (ja pupuiltiin taas), ja ehkä se ovis olikin vasta silloin. Jos niin on ollut, niin sitten olikin tosi aikainen vaihe testata, kun oli vasta dpo11 (kai, jos oikein laskin). Keskiviikkona se sitten viimein nähtäneen (ellei sitten menkat saavu ennen sitä).
Voi huoh ja pah!