Niin se aika vaan menee ja kohta meidän pieni tyttö on 5kk. Paljon on mahtunut tapahtumia tähän ensimmäiseen 5 kuukauteen.

Imetys oli ongelmallista sairaalasta lähtien. Pieni ei saanut kunnon imuotetta ja jouduin imettämään rintakumin kanssa. Välillä yritin imettää ilman, mutta siitä oli seurauksena vaan rikkinäiset tissit ja paha mieli kaikilla. Jossain vaiheessa (n.2kk kohdalla) pieni ei enää saanutkaan kumin kanssa kunnolla maitoa (tai näin meidän annettiin ymmärtää sairaalassa), mutta ilmankaan emme osanneet olla. Jouduimme turvautumaan korvikkeeseen, jota annoimme ehkä kolmen viikon ajan rintamaidon lisäksi. Neuvolassa, kun asiaa purimme, totesimme että vauva saa ihan tarpeeksi maitoa rinnoista, ja korvikkeen käytön voisi lopettaa, jos niin haluaisi. Tästä alkoi taistelu kohti täysimetystä (jos nyt enää tällaista termiä voi käyttää). Välillä kävin ihan pohjalla, kun vauva vaan huusi, enkä tiennyt onko kyse nälästä vai mistä. Itkimme yhdessä öisin ja valitin miehelleni tilannetta. Hän tuki minua, mutta antoi tehdä itse sen päätöksen, että lopetammeko kokonaan tissittelyn, vai mitä teemme. Onneksi en sitten kuitenkaan antanut periksi (vaikka lähellä kävin monta kertaa) ja imetys lähtikin sujumaan ilman kumia. Ensimmäisessä neuvolassa tämän jälkeen painoa oli tullut 400g/kk, mikä oli mielestäni liian vähän. Neuvolan täti kuitenkin rohkaisi ja sanoi, että hyvin vauva kasvaa, että ei kannata huolehtia. Seuraavassa neuvolassa painoa oli tullut 500g/kk ja nyt viimeksi 600g/kk ja täysimetyksellä on menty nyt jo pari kuukautta. Onneksi siis on ihanat neuvolan tädit ja lääkärit ollut, ilman heitä en olisi tässä. Suurin ongelma ei kai koskaan ollutkaan maidon vähyys vaan ennemminkin hidas heruminen joka johti siihen, että tyttö ei jaksanut keskittyä imemiseen tarpeeksi kauan ja heruminen ei käynnistynyt. Ongelma oli myös imetysasennon kanssa ja lopulta osasin imettää vain yhdessä sohvannurkassa kunnon imetystyynyn ja muiden aputyynyjen kanssa.

Tällä hetkellä imetyksen ongelma on tytön kiinnostus maailmaan. Ei millään malttaisi syödä, kun kaikkea muuta mielenkiintoista on ympärillä vaikka kuinka paljon :) Onneksi olen oppinut imetyksen salat ja imetys kävellessäkin onnistuu :) Tällä tavoin tyttö näkee vaihtuvia maisemia ja saa samalla syödäkseen. Voisin toki antaa työtön olla päivisin vähemmillä syömisillä, mutta sitten syötäisiin öisin tosi usein. Nyt kun "pakotan" työtön tissille päivisin, niin öisin saadaan nukkua 3h pätkissä.

Imetysongelmien ollessa pahimmillaan toivoin vain, että jaksaisin imettää 4kk asti. Sitten kun siihen oli päästy, toivoin, että saisin vietyä läpi 6kk täysimetyksen (no eihän se ihan täysimetys olisi ollutkaan, kun jouduimme korviketta antamaan välillä, mutta kuitenkin). Nyt haaveena on imettää ainakin vuoden ikään asti tai niin kauan, kuin tyttö sitä haluaa.

Tämä oli minun imetystaisteluni ja koen että me voitimme sen!