Tätä asiaa olen joutunut pohtimaan viime aikoina. Siis tilanne on se, että minun äitini käy meillä tosi usein tyttöä viihdyttämässä ja ulkoiluttamassa (tyttö nukkuu päiväunet vain liikkuvissa vaunuissa, joten hänen kanssaan saa vaunutella 2-5h päivässä). Tämä johtuu siitä, että minä itse väsyn ja koen olevani parempi äiti jos saan omaa aikaakin välillä. Ja parisuhteemme mieheni kanssa on myös pysynyt tämän ansiosta hyvässä kunnossa, kun meillä on vähintään kerran viikossa pari tuntia "parisuhdeaikaa". Olen siis ollut äidilleni erittäin kiitollinen seurasta, josta olemme nauttineet etenkin silloin, kun mies on ollut pitkillä työreissuilla tai viimeksi kun hän oli sairaana pitkään, eikä voinut nostella tyttöä lainkaan. Myös muulloin mummu "ramppaa" meillä tosi usein. Ja minä rakastan sitä!

Mutta nyt kuulin, että minun mummuni (eli äitini äiti) on toitottanut kaikille (äidilleni, tädilleni, veljelleni...) että hän ei käsitä miten äidin täytyy noin paljon meillä rampata. Että eikö kaksi tervettä aikuista pysty yhtä lasta hoitamaan. Hän on ollut erittäin tuohtunut tästä tilanteesta ja jaksaa siitä kuulemma aina meuhkata, kun joku hänen luonaan käy.

Olen todella hämmentynyt ja mietin, pitäisikö minun nyt olla jotenkin huolissani tästä. Tai siis, olenko liian heikko ihminen, kun en kestä hoitaa omaa lastani itse, kun kuulemma ennen vanhaan on hoidettu lapsetkin itse, eikä isovanhempia ole tarvinnut tuolla tavalla rasittaa (mummuni sanoja). Äidiltäni olen kyllä yrittänyt vähän väliä kysellä, että käykö meillä vain velvollisuudesta ja olen lakannut häntä meille pyytämästä ettei tulisi vastoin tahtoaan vain kiltteydestä. Silti hän itsenäisesti aina ehdottaa, että voisiko tulla kylään ja koska saa taas tulla (hän siis käy keskimäärin 1-4 kertaa viikossa meillä).

Pitäisikö minun nyt hävetä itseäni? Onko tämä jotenkin huono asia? Pitäisikö tilanteelle tehdä jotain? Olen... hämmentynyt...