Alkuraskaus ohitettu ja päästy "seesteiseen" keskiraskauteen. Ensin iski järjetön flunssa, joka kesti 3viikkoa ja jonka aikana en nukkunut yhtään yötä kunnolla. Onneksi olin lomalla suurimman osan tuosta ajasta, muuten olisin kyllä nuupahtanut töihin. Ja flunssaa on nyt sitten seurannut kovat nivuskivut. Välillä kipu on niin kovaa, ettei vasemmalle jalalle kärsi laittaa painoa lainkaan, toisinaan taas kipu on "vaan" siedettävää kipua kävellessä ja tietyissä asennoissa.

Liikkeitä en vielä tunne ja se tietysti huolestuttaa, vaikka järjellä tiedänkin, ettei niitä vielä tässä vaiheessä välttämättä tunnukaan. Silti olen jotenkin ihan vainoharhainen siitä, että vatsassa ei ole kaikki hyvin. Onneks ens viikolla on neuvola, jossa toivottavasti kuunnellaan sydänääniä, että saisin mielenrauhani takaisin (tai jos niitä sydänääniä ei kuulu, niin sitten vasta paniikissa olenkin).

Muuten voin hyvin :) Olen ostellut vähän äitiysvaatteita ja eilen ensimmäiset bodytkin. Ihanan pienet 60cm vaatekappaleet (no eihän ne tietty ihan vastasyntyneelle varmaan oo sopivat, mutta pienempiä ihania ei ollu). Yritän kovasti nauttia tästä raskaudesta, vaikka pelottaakin välillä kovasti. Ja sitä pientä vauvavatsaa yritän kovasti korostaa (vaikka aika paljon fylliä siinä päällä hyllyykin, mutta kai sen vauvamahaksi tunnistaa, ainakin jos tietää asiasta). Ja olenhan mä saanut moneen kertaan kuulla, että huolet kasvaa lapsen mukana...

Tää on nyt taas tällaista ajatusten virtaa tää mun kirjoittaminen. Mutta jääpähän jotain muistoja näistäkin ajoista.