Kun häitä alettiin miettiä, mulla oli aika selkee visio siitä millaisen häämekon haluan. Sen piti olla lyhyt, valkoinen, vähän sellainen 50-luvun tyylinen. Ensimmäinen kierros morsiuspukuliikkeissä palautti mut kuitenkin maanpinnalle; lyhyitä häämekkoja ei näyttäny olevan missään. Häämessuiltakin sellasta etsittiin, mutta ei. Ainoat lyhyet mitä löytyi, oli värillisiä ja musta värillinen lyhyt mekko ei olis enää kovin häämekkomainen.

Teettäminen tietty olis ollu kans yks vaihtoehto, mutta pari ekaa tarjousta, jotka sain oli alkaen 600€, mikä on musta aika paha raha vaatteesta, jota käyttäisin kerran. Niinpä mulle jäi vaan yks vaihtoehto; tehdä mekko itse.

Pitkän aikaa etsin lehdistä sopivia malleja, kunnes yks kaveri vinkkas Modan mekkokaavan. Tein sen ohjeen perusteella ensimmäisen lakanakangasversion, mutta siitä ei kyllä tullut mun vartaloa imarteleva mekko. Sen jälkeen päätin yhdistellä tämän mekon ja kotelomekon kaavoja ja tein niiden perusteella seuraavan lakanakangasmekon ja tämä olikin huomattavasti parempi.

Seuraavaksi ostin varsinaisen alushamekankaan ja tyllin ja tein alushameen valmiiks. Kun sen yhdisti lakanakangasmekkoon, oli yhdistelmä sen verran kiva, että uskalsin lähteä ostamaan virallista mekkokangasta.

Kangaskaupassa arvoin pitkään satiinin ja pellavan välillä. Olisihan satiini ollut juhlava ja melko perinteinen häämekkokangas, mutta lopulta pieni hippi sisälläni voitti ja ostin vähän vähemmän perinteisen paksun pellavasekoitekankaan.

Päällimekko onnistui kerrasta ihan hyvin (heti kun uskalsin alkaa kangasta leikkaamaan), mutta se osoittautui niin paksuksi ja painavaksi, että tarvittiin toinen kerros tylliä alle kohottamaan helmaa.

Kun tyllit oli (monen yrityksen ja erehdyksen kautta) saatu ommeltua, oli mekko melkein valmis. Enää helma piti huolitella. Mietin pitkään miten helma olisi helpoin huolitella, ja lopulta päädyin käyttämään satiinikanttinauhaa. Se toi mekkoon vähän lisää juhlavuutta ja piristi muutenkin mukavasti.

Nyt on siis mekko muuten valmis, mutta tylliä pitää vielä vähän lyhentää. Sen lisäksi tilasin mekkoon korun, jonka pitäisi saapua huomenna. Ystäväni on luvannut neuloa huivin hartioille, mikäli keli sitä vaatii, mutta asian pohdinta on vielä vähän kesken.

Hääkengiksi ostin Lontoon matkaltani valkoiset balleriinat, kun halvalla sain :) Alushepeneet löytyy omasta kaapista ja koruiksi laitan sulhaselta jo aiemmin saamani kaulakorun ja korvikset. Melko pienellä budjetilla siis selviän omasta pukeutumisestani ja se ilahduttaa minua. Sen lisäksi kaikki itsetehdyt (sekä minun, että muiden) asut ja asusteet ovat mielestäni korvaamattoman arvokkaita.

Sulhasen kostyymi on myös valmis ja sekin on melko epäperinteinen. Ei kravattia, ei takkia, vain valkoista pellavaa. Olemme sellainen luonnonläheinen hääpari ja toivomme, että häistä tulee myös rennot ja mukavat bileet :)