Niin se vaan muuttuu ja vaihtuu koko ajan. Onhan sitä joskus joku sanonut, että naisen on sallittua muuttaa mieltään jatkuvasti, mutta kun se on niin työlästäkin, ettei millään jaksaisi. Ja silti se mieli vaan muuttuu lupaa kysymättä ihan tasaiseen tahtiin.
Nyt kun suurin riemu tulevasta ylenemisestäni on ohi, eli juhlat juhlittu ja jääty odottamaan syksyä, niin eikös ne vauva-ajatukset taas pyri pintaan. On se kumma...
Millähän sitä omaa mieltä saisi paremmin hallittua?