On se jännää kuinka tässä vauvahaaveasiassakin mielialat vaihtelee päivittäin, jopa tunneittain.
Välillä on sellanen olo, ettei ilman tahmatassua elämästä tule enää mitään ja välillä taas sellainen olo, ettei sellaista elämän sotkijaa vielä tähän tarvita. Elämässä on niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä ja vaikkei vauva mitään estäkään, se kyllä hidastaisi varmasti monia juttuja.
Olen pitkään haaveillut maratonin juoksemisesta ja nyt minulla olisi hyvä mahdollisuus päästä harjoittelemaan porukkaan, jonka myötä toivottavasti tämä haaveeni toteutuisi. Maraton on ainakin vuoden mittainen projekti (tällä pohjakunnolla), joten se sinällään jo lykkäisi vauvahaaveet vuoden päähän.
Sen lisäksi työn saralla toivoisin muutosta ja muutos vie aikaa. Haluaisin saada hyvän työn, johon sitten aikanaan mammalomalta olisi kiva palata. Tämän saavuttaminen myös on ainakin vuoden (ellei useammankin) projekti.
Ja jottei asia olisi niin yksinkertainen, haluaisin tehdä lapset "kunniallisena naisena", eikä sitä kosintaa ole vielä kuulunut :)
Näitä asioita ja paljon muitakin miettineenä olen taas (vaihteeksi) tullut siihen tulokseen, että vauvantekopuuhat saavat vielä toistaiseksi jäädä pölyttymään hyllylle. Tuntuu kivalta olla taas vaihteeksi yhtämieltä asiasta (sen sijaan, että olisi joka toinen tunti toista, ja joka toinen tunti toista mieltä).
Nyt jään odottelemaan seuraavan tuulen puhallusta (josko se kääntää pääni jälleen kerran...)
Onneksi aurinko paistaa päivisin ja kesä on kauneimmillaan!