Väsyttää... Yöllä nukun ihan hyvin (sellaset 7-8h/yö) ja sitten päivällä tunnin parin päikkärit. No toisaalta ku noi laskee yhteen, ni ollaan niissä mun normaaliyöunissa (eli 9-10h/yö), että ehkä tää on ihan normaalia :)

Elämä on aika rauhallista nykyään. Istuskelen kotona suurimman osan ajasta ja kattelen telkkaa, luen kirjoja tai vaan kuuntelen musiikkia. Joskus on pirteempiä päiviä, jolloin tulee puuhailtua vaikka mitä, mutta yleensä noita päiviä seuraa muutama ihan löysä päivä. No en valita, ihan kivaa tää on.

Synnytys pyörii kans paljon mielessä. Laskurin mukaan 15 päivää jäljellä ja todellisuudessa varmaan jotain 0-28päivän väliltä. Viime viikonloppuna tuli ensimmäiset kaks kivuliasta supistusta. Ensimmäinen vähän säikäytti, tuli sellanen olo, että apua tää sattuu, en mä halua. Kun siinä kuitenkin sitten rauhoittui ja alkoi hengitellä ja muistella kaikkia neuvoja, ni mielikin rauhoittu. Toinen olikin jo ihan "helppo" tai siis sattuhan se, mutta otin sen harjoittelun kannalta. Haluaisin lisää noita harjoitussupistuksia, ni vois vähän harjoitella asentoja, rentoutuskeinoja ym... että sitten tosi tilanteessa olis paremmin selvillä mikä auttaa itseä.

Tuleva elämä on alkanu myös jännittää. Synnytyksen lisäks pelkään/jännitän myös sitä uutta ihmistä, mikä meille on muuttamassa. On jotenkin tosi pelottavaa ajatella, että tää meidän kahden aikuisen onnellinen ja rauhallinen koti muuttuu. Pelottaa, että tuleeko meistä (tai eniten ehkä pelkään, että musta) "aikuisia", joiden huumorintaju muuttuu täysin, kaikki hassuttelu loppuu, yhteiset hellyydenosoitukset loppuu... Pelkään tosi paljon tota. Ollaan niin onnellisia nyt, etten jotenkin osaa kuvitella, että tää ainakaan parempaan suuntaan tästä vois enää mennä.

Mutta turha sitä kai on liikaa miettiä; synnytystä tai loppuelämää. Se tulee, kun tulee ja siitä selvitään sitten sen jälkeen :) Ja kyllähän me se pieni Miukkunen tänne halutaan, ei me tähän puuhaan muuten olis alettu. Uusi tuntematon vaan on... no tuntematon :)